Siinäpäs se, pulpetti varusteneen. Nimikyltti ja penaali ja vesipullo.
Oli äärimäisen virkistävää päästä oppimaan ja kuulemaan uutta. Samalla voi pöyhiä omia ajatuksiaan, kuunnella ja oivaltaa. Yhtään ei harmittanut edes se, että päivä oli harmaa, Kupittaa 16 vuoden jälkeenkin täynnä mutapolkuja jalankulkijoille ja kohtuuhintaisen parkitilan puute on edelleen suuri.
AMK:n aulan infossa törmäsin heti alkuun entiseen työkaveriini Taideakatemain ajoilta. Muitakin tuttuja on Kupittaan "cityissä", joten lounasseuraa löytyy varmasti niin uusista tuttavuuksista kuin vanhoista kamuistakin!